Tätä blogia kirjoitan pienen naamallani pörräävän omieni ja pekku kukkakärpäsen silmin. Aloitan tässä valtaisien kinosten katselusta ja olen onnellinen että olen ikkunan sisäpuolella enkä tutisemassa ulkopuolella. Ulkona kaikki on vielä lempeässä unessa ja täällä sisällä katsomme kärpäsen kanssa yhdessä miten voisimme edesauttaa kevään ja kesän tuloa. Aiempina vuosina täytin kotini taimilaatikoilla, mutta nyt on hillittävä itseni ja valikoitava vain muutama mutta sitäkin kokeilunarvoisempi kasvi. Varsinkin kun ei ole vielä tietoa onko ensi kesän kukat sovitettava jollekin parvekkeelle vai pääseekö ne jomman kumman pihamme sulostuttajiksi. Pihalle päätyvät kukat on oltava jänisten ja peurojen kestäviä joten se kaventaa valikoimaa.

Kukkakärpänen on hyvä ystäväni, se pöläyttelee sisäkukkiani niin että saan niistä uusia siemeniä, hedelmiä ja välillä vähän herätystäkin kun se koittaa kiivetä sieraimeeni lämmittelemään.